Täällä Espanjassa aika mennee kuin siivillä ja Suomeen lähtökin jo lähenee uhkaavasti. Tosin siihen on onneksi vielä yli kuukausi aikaa.
Me käymme joka aamu viemässä ruokaa kissoille, joilla ei ole kotia. Näin he saavat ruokaa ja rakkautta ihan jokainen huomioonottaen. Ensin he olivat aika arkoja, mutta luottamus meihin on huimasti kasvanut tänä aikana. Täällä on niin ystävällisiä ihmisiä ja iloisia, joten iloisuuskin on tarttuvaa ja toki hyvä asia. Olemme käyneet myös tässä lähistöllä ajelemassa mm. La Mangassa, Elchessä ja Orihuelassa.
Otsikkoon viitaten, niin tarkoitan, että wanha rakkaus tähän ikiwanhaan blogiini ei ole ruostunut eikä hyljätty, mutta täällä kun on niin vähäinen tämä nettiyhteys, että pitää säännöstellä tätä käyttöä. mutta nyt ei ainakaan pitäisi yllätyksiä tulla, vaan taitaapa jäädä vielä alle sallitun gigamäärän. Yritän siis päivitellä tätäkin blogiani, sillä rakastan kirjoittamista ja kauniiden kuvien laittamista tänne.
Paljon on tapahtunut täällä ollessamme sekä ikävää että iloista, mutta toki ikävintä on tämä minun aivohalvaus, joka tapahtui jouluaattona ja sen muistan mä ikuisesti. Mutta olen tosi kiitollinen, että olen pelastunut ja sain näin ollen uuden elämän. Nyt opettelen kävelemään hissukseen ja menen lepäämään, kun siltä tuntuu, sillä minun ei tarvitse sinnitellä enää.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille täällä kävijöille oikein mukavaa illan jatkoa ja hyvää yötä!
